Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Rakkaudella pentusi

Blogista löytynyt juttu, joka sai kyyneleet silmiini:

Minä kuolin tänään. Kyllästyit minuun ja veit minut löytökotiin. Heillä oli täyttä ja minä vedin lyhyen tikun. Olen mustassa jätesäkissä kaatopaikalla nyt. Joku muu pentu saa lähes käyttämättömän hihnan minkä jätit. Kaulapantani oli pieni ja likainen, mutta nainen otti sen pois kaulasta ennenkuin lähetti sateenkaarisilloille. Mutta olisinko kotona vielä jos en olisi syönyt kenkiäsi? Minä vain leikin kun sinä unohdit ostaa pennun leluja. Olisinko vielä kotona jos olisin ollut sisäsiisti? Nenäni hinkkaaminen jätöksiini sai minut vain häpeämään ulostamista. On kirjoja ja kouluttajia jotka olisivat opettaneet sinulle miten opettaa minut menemään ovelle kun tulee hätä. Olisinko vielä kotona jos en olisi tuonut kirppuja kotiin? Ilman kirppumyrkkyä en päässyt niistä eroon sen jälkeen kun jätit minut ulos päiviksi. Olisinko vielä kotona jos en olisi haukkunut? Yritin vain sanoa että "minua pelottaa, olen yksinäinen, olen täällä! olen täällä! ja haluan olla paras ystäväsi." Olisinko vielä kotona jos olisin tehnyt sinusta onnellisen? Hakkaaminen ei opettanut minua miten sinä voisit olla onnellinen. Olisinko vielä kotona jos olisit pitänyt minusta huolta ja opettanut minulle käytöstapoja? Et kiinnittänyt minuun mitään huomiota ensimmäisen viikon jälkeen mutta minä vietin kaiken aikani odottamalla että rakastaisit minua. Minä kuolin tänään. Rakkaudella pentusi.

Välitä tätä viestiä eteenpäin: On aika lopettaa eläinten pahoinpitely!

Susiemo kirjoitti 08.10.2011 - 20:53
Voi ei! Minulla oli vielä tähän päivään mennessä kolme pentua, yksi sai uuden kodin tänään. Kaksi muuta asuu sisätiloissa ja sanomalehtiä on joka paikka täynnä asiointia varten. Aina ei osu paperille, mutta näytän mihin olisi pitänyt mennä jos sivuun on osunut. Pyörivät jaloissa ja sukissa kiinni, otan pennun irti ja sanon ei, kengät olen nostanut korkeammalle. Ja syliin otan joka välissä niitä. Vaikka ne eivät tulekaan täällä asumaan loppuelämäänsä. Minä opetan niitä nyt jo hellyydelle ja paperille asioimaan. Minä annan rakkautta niin kauan kun ovat täällä, osaavat sitten antaa omaansa kun saavat, toivottavasti, rakastavat kodit. Jossa ei tehdä noin.
Susiemo kirjoitti 08.10.2011 - 22:15
oli pakko jatkaa koska on niin pahuksen koskettava. raakaa ja julmaa, ja toivottavasti myös opettavaista. ja kun itse on eläinrakas, eikä haluaisi niille tapahtuvan mitään pahaa. eläimetkin on tuntevia luontokappaleita, ehkä enemmänkin kuin ihminen joskus. eläin ei voi puolustautua, eikä ajatella samalla tasolla kuin ihmisten pitäisi.
salainen;) kirjoitti 05.12.2011 - 19:20
nyyh:'(( voi että kuinka surullinen tarina!
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Esittelyä

Noutajatouhuja ja treenejä!! Tämän blogin tarkoituksena on seurata koiruuden harrastuksia, treenejä, elämää ja kirjoittaa itseleen muistiin, saa sitten myöhemmin lukea, että mitä tuli milloinkin tehtyä...
Ihana pohja Sohvapotulta

***Sivuilla olevien kuvien ja tekstien kopiointi kielletty!!!***